Aina kun minut valtaa tunne, että en pysty enää hahmottamaan, mitä tapahtuu ja milloin, päädyn tähän. Keittiön liitutauluseinän kylkeen liimautuu vatupassi viivottimeksi ja viivojen vetely alkaa. Kun viivat on paikoillaan, merkitään juhlapyhät. Ja sitten omat ja toisen menot. Ja muidenkin. Ja niin on koko loppuelämä aivan selvillä. Tai jotain sen tapaista.
Kännykän kalenteriin en ole lämmennyt yhtään. Joka vuosi päädyn hiplailemaan ja valitsemaan juuri sen täydellisen viikkokalenterin, jota sitten laiminlyön koko vuoden. Ensi vuodeksi voisi kyllä ehkä tehdä itse tämän Parolan asema-blogin ohjeen mukaan.
Whenever I feel I no longer fully understand what is when, I end up doing this. The kitchen wall becomes my planner and all needs to be entered in it. And then, everything is crystal clear. Or something along those lines.
I've never really warmed up to the idea of the diary in my phone. Every year I want to go through a long process of going through every diary on the market before selecting the perfect one and then neglect it for the rest of the year. Next year I might make one like they did in the Parolan asema-blog.
